Voi hevos parka!

Nyt kun vihdoin tallilla oli muutakin tapahtumaa niin saan kirjoitettua tännekkin jotain :) Pari viime päivää kun olen ollut pakkasen takia laiska niin en ole touhunnut hevosten kanssa hirveitä, lähinnät ruokkinut ja siivonnut karsinat. Eli eli...

Keskiviikkona en tehnyt muuta tallilla kuin hoidin hepat ulos, siivosin karsinat ja laitoin ne valmiiksi, juotin kaikille lämmintä vettä heinien annon ohella ja harjasin Rebekkaa. Reben mahan alunen ja vasen kankku oli ihan märähkössä kökköturpeessa ja pesin näitä kohtia ihan lumellakin, aika hyvin toimi ja likaa lähti. Käytiin harjauksen päätteeksi kuitenkin köpöttelemässä Kontuniemessä  ja pellolla :)

Pakkasmaisemaa keskiviikolta :) Rosan takana näkyy myös naapurin issikat...

Kökkökylki-Rebe ja tossa kankussa roikku pieni ruskea jääpuikkokin.

Torstai kului aika samoissa merkeissä kuin keskiviikkokin. Jatkoi tutustumista Rebekan kanssa harjailen ponia ja hyvin oli kylki ja kankku jo puhtaina eilisen jälkeen. Kun lähdettiin köpöttelemään mentiin Helin mukana postilaatikoille, mistä sitten innostuttiin menemään valkamaan ja metsäpolkua takaisin. Helikin lähti mukaan kävelemään :) Metsäpolulla meitä vastaan tuli pieni sinitiainen, joka oli mennyt polulla olleeseen painumaan ja kuollut siihen. Hirmu surullisen näköinen näky kun pieni untuvapallona oli maahan nukahtanut. Nostettuamme linnun kuusen alle jatkettiin matkaa takaisin tallille, missä harjasin Rebea lisää ja tarjosin vettä.

Sitten päästäänkin tähän päivään :)
Tänään tallilla oli Päivikin ja hän oli jo ennen yhdeksää laittanut hevoset ulos. Päivi oli myös siivonnut karsinat. Itse kävin hevosia moikkaamassa ennenkö menin sisälle, heitin myös heiniä näille nokan eteen. Rosa oli saanut yllensä hienon viime keväällä ostamani 300g ulkotoppiksen. Tamma oli sievän näköinen uudessa loimessaan ja kaulakappale ylsi hyvin niskaan asti.
Kun tulin sisältä takaisin ulos noin tunnin kulttua ja oli menossa autolle hakemaan kameraa satuin katsomaan tarhoille päin ja huomasin surkean näyn. Rosa parka oli ihan sotkussa loimensa kanssa! Koko loimi oli valunut/liukunut tamman kaulalle, eikä päästä näkynyt kuin samettinen turpa. Kiiruhdin Rosan luokse hetken mietittyäni otanko ensi kameran vai autanko hevosta, kamera sai jäädä autoon ja siksi tässä on teille (ja itselleni ;)) tälläinen hieno pikapiirros näystä:

Loimi kyllä noin pitkällä selän päällä ollut, mutta tuolla tavoin kuitenkin...

Siinä se 'vaarallinen' toppaloimi lojuu :)

Rosa seisoi vaan paikallaan portin tuntumassa, kun menin sen luokse. Koitin puhua äänekkäästi, ettei Rosa säikähtäisi kun lähestyin sen päätä. Reppana ei tiennyt tarkasti minne päin päätään kääntäisi. Otin sitten riimusta kiinni ja kiskoin lointa selän päälle, että humma näkisi taas ja päästäisiin tarhasta pois. Koko loimi lähti pois ja heitin sen varustehuoneen oven eteen lojumaan siksi aikaa kun harjasin Rosan.
Käytiin vielä kävely lenkillä Kaukolantiellä, missä otettiin myös pätkä ravia :)
Laitoin Rosalle toisen loimen päälle, joka ainakin pysyy paikallaan ;) Voi Rosa parkaa kun sille aina sattuu kaikkea, milloin on haavaa, kenkä kiinni aidassa tai jotain muuta.

Rebekka sai myös huomiota osakseen kun otin ponin harjattavaksi, jonka jälkeen käytiin pihassa kääntymässä :) Kovasti Rebe haisteli maata karjakeittiön kohdalla ja eripaikassa oleva traktorikin oli jännä.
Ehkä ensi viikolla, kun pakkanen vähän hellittää ja lämpö nousee niin voidaankin hevostella paremmin :) Itse kun ei pysty ulkona niin olemaan tai tekemään ihmeitä, ilman että viima jäädyttäisi kasvot tai varpaat ja sormet jäätyisi.

Rosa lenkkinsä jälkeen autolla kameraa hakemassa

Kameran linssi huurtui hieman...

Tuttu ja turvallinen kevyttoppis :) Tietty jos tossa ruskeassakin loimessa olis jalka lenkit niin pysyis paikallaan.

Taas näitä taitavia kuvia.

Poni ja hänen taluttajansa, varjoina :)