Muistoja menneestä osa1

Alkuunhan tämä blogi koski vain yhden hupsun humman, Rosan elämää, kunnes kuvioihin tuli Rebekka… Mutta ennen kaikkea Rosan tekemisiä tuli kirjoiteltua ylös. Nyt päätän palailla niille vuosille mitä on Rosan kanssa vietetty ja erityisesti niihin hevosiin ja eläimiin, jotka ovat olleet osana Rosan elämää ja tietysti minunkin. Suht väririkkaasta menneisyydestä voitaisiin aloittaa niistä ensimmäisistä vuosista Rosan kanssa.

   Rosa tuli siis minulle syksyala 2004, jolloin asuttiin Pitkäjärvellä Orivedellä. Talli oli jo pitkään ollut valmiina, samoin tarha ja puhumattakaan harjarepusta, jonka olin heti ostanut tulevalle hevoselleni kun asia päätettiin eli että meille tulisi hevonen.

Ensimmäinen yhteinen talvemme :) 

Shiro -kuttu

    Alkuun olin haaveillut komeasta suomenhevosesta, joka olisi mahdollisesti ruuna tai ori (en tajua miksi olin niin kovasti ottamassa oria tai ruunaa…), mutta harmistus tuli kun hevonen  olikin tamma ja vielä kaiken lisäksi lämpöinen! Äitinikin kysyi nolosti Rosan silloiselta omistajalta onko kyseessä suokki, vaikka erottihan tuon lämminveriseksi. Noh, hevonen kuitenkin otettiin ja alkuun sovittiin parin kuukauden ylläpito jakso. Tuona aikana saataisiin katsoa miten hevosen kanssa menisi kemiat ja muut. Aikaa kului ja Rosa tulikin pian meille. Seuranaan Rosalla oli alkuun vain vuohi Shiro, pari lammasta ja pari kissaa, jotka lampaiden lisäksi jäivät meille kun muutimme tuonne Pitkäjärvelle. Vain Shiron toimme mukanamme ja koirat. Alkuun mentiin näin kunnes talliimme tuli vuokralaisiksi hevonen ja poni eli Takku ja Lola, joilla oli jo ikää ja heidän omistajansa oli hyvin mukava muutenkin.

Kyllä se Rosa pysähtyi edes hetkeksi

Eipä sittenkään...

Kesää 2005

Nysse

Aku ja kissat olivat tyttöjä kummatkin :)

    Rosan kanssa alku oli aika rauhallista, sillä satulaa tai suitsia emme olleet hankkineet, eikä heti sellaisia edes saatu hankittua, kunnes Teivon raveissa käytiin. Kun varusteet oli hevoselle, oli aika alkaa ratsastelemaan ja meidän meno oli välillä aika hurjaakin… Eipä ihme kun alla oli entinen ravuri ja mentiin lähinnä teitä pitkin. Alkuaikoina Rosa ei koskaan kylläkään pukitellut tai muuten temppuillut, tämä vain pääsi pariin kertaan kuskaamaan minut kotiin kiito ravissa, jota en saanut hiljennettyä käyntiin. Onneksi ei koskaan tiellä tullut autoa vastaan. Aika kului nopeasti opetellessa ex-ravurilla ratsastusta ja opettaessa tuota. Kävin jopa ihan ratsastuksen opettajan valvovan silmän alla opettelemassa lisää ja tuo tuli pari kertaa katsomaan Rosan ja minun menoa.

    Kesällä 2005 houkutus oppia hieman paremmin ja enemmän kasvoi sen verran , että päätimme hankki toisenkin hevosen. Hevosen jonka alkuun piti olla osaavampi kuin Rosan ja kyllähän Rosaa hieman osaavampi hevonen sitten tuli. Kesällä kerran kokeilun jälkeen meille muutti lämminverinen ruuna Cimo, joka oli Rosaa vuotta nuorempi ja suurempi, enemmän ratsun mallinen. Cimo oli hyvin kiltti, vaikka alkuun talutinkin poikaa ketju suussa. Sillä Cimon entinen omistaja oli näin ruunaa vienyt ja tuonut pihaan suitsissa, niin ajattelimme sen olevan jyräilijä. Tämä oli kuitenkin ihan turha oletus sillä aloin pian taluttamaan Cimoa tavallisella riimunnarulla, naru turvan päällä ja sittemmin normaalisti eikä tuo koskaan jyrännyt tai muuta.
    Hevoset tulivat hyvin juttuun ja sain liikutella kahta lämppäriä, joista kumpikaan ei ollut varsinainen ratsu, mutta olivat kyllä hyvin nöyriä ja mukavia. Että se siitä suuremmasta etenemisestä.

River's Cimon

Tämä ja ylempi kuva ovat kyllä Eräjärveltä, mutta olkoo jo tässä :)

Pitkäjärveltä

   Kauhean kauaa ei Cimon tulon jälkeen keritty tuolla Pitkäjärvellä tutustua, sillä muutimme pian Eräjärvelle syksyllä 2005 (hassua ajatella, että Rosa on nyt kahdesti asunut eräjärven suunnalla). Tuolla uudessa paikassa tallitilat kasvoivat ja paranivat hieman entisestä, myös pihattokin rakennettiin sinne. Takku ja Lolakin tulivat sinne ja muuttivat pihattoon, mikä olikin niiden omistajan mieleen. Koska talli oli isompi niin meillä oli mahdollisuus vuokrata tallipaikkoja parille hevoselle ja pian talli oli melkein täynnä ja pihatossa olisi ollut vielä tilaakin. Näin hevoset lisääntyi ja Rosalla oli entisten kavereiden lisäksi uusi tuttavuuksia: suomenhevos ruuna Juppi, joka oli kovin nuori noin 5-6 vuotias, lämminverinen ravuri tamma Victory, jota hoisi varsinainen hevosmestari, joka myös asui meillä vuokralla. Tältä ’Hemmolta’ opin kaikkea uutta ja vähän erikoistakin, hän myös piti Cimoa hyvän juoksijana ja Rosan isää Minipinkoa. Myöhemmin Jupin omistajat hankkivat shetiksen jonka nimi oli Pentti tai Pertti tai jotain… En muista enää. Ratsastin kerran pari tällä ponilla ja se taisi olla elämäni ensimmäisiä kertoja.

Heppojen joulu 'ateria'

Talli, joka on hieman erinäköinen nykyään...

Tarhoja ja kenttä

    Hypitään hieman ajassa ja tullaan talveen, joka oli ensimmäinen eräjärvellä. Kaikki sujui ihan kivasti, vaikka välillä sähkö ei kiertänyt tarhoissa  ja tolppia katkeili, puhumattakaan siitä kun Cimo potkaisi minua vahingossa kun vein hevosille heiniä. Potku osui mahaan viimeisiin kylkiluihin ja ilmat ainakin lensi pihalle keuhkoista, jota äitini pelästyi --> likka lääkäriin. En kuitenkaan tuon jälkeen arastellut Cimoa, mutta parin selästä tippumisen jälkeen aloin sitten arastelemaan. Cimo kun pääsi kerran maastossa viemään ja putosin tuon jalkoihin. Tämä sama sattui myös Rosan kanssa kun hullu traktori tyyppi tuli ihan hevosen perseessä kiinni ja kaasutteli meidän ohi, jolloin Rosa pelästyi ihan kunnolla ja minä putosin. En kuitenkaan koskaan alkanut Rosaa aristelemaan, sillä tamma on niin varma muuten… Tosin siitä alkoi pelko traktoreita kohtaan kun ratsastan.  Tuona talvena myös ostimme viimein Rosan minulle! Tamma oli ollut meillä kaksi vuotta ns. ylläpidossa, vaikka pitikin olla vain kaksi kuukautta, joten pian omistin Rosan ihan kunnolla ja oli ilo nähdä paperit joissa hevonen oli minun nimellä :)

Päivi ja Cimo

Mie ja Rosa

    Kevät talven alkaessa tutustuin yhteen tyttöön, joka oli naapurin naapuri ja tämä tyttö oli Päivi. Päivi alkoi hoitamaan Cimoa, jota minä hieman arastelin ja ratsastin pojalla harvoin tuolloin, mutta hoidin kyllä muuten. Päivi ja Cimo tulivat hyvin juttuun keskenään ja menimme monesti sittemmin yhdessä maastossa ja kentällä, joka meillä oli. Tuolloin myös aloin enemmän opettamaan Rosalle ratsun oppeja. Mentiin paljon pyörö-aitauksessa, mutta laukkaa ei kokeiltu kun vain juoksuttaessa…

    Kevät alkoi lähenemään kun äidilläni meni sukset ristiin miesystävänsä kanssa ja pian olimme taas muuttamassa. Uuteen paikkaamme Orivedellä ei mahtunut oikein eläimiä saati hevosia ja siksi tulikin aika päättää hevosten kohtalosta. Koska uuteen taloomme ei mahtunut kuin yksi hevonen myimme Cimon ja tuo pääsi kivaan paikkaa, minne meni myös meidän luokse tuotu lapinkoira Max, josta oli kylläkin alkanut tulla koirani. Max oli tosin niin sanotusti välityksessä meillä ja niinhän se sai sitten uuden kodin Cimon kanssa, sitä ostajatkin nauroivat kun vievät tytöltä hevosen ja koiran.

Max taisi olla Lecibsinin koiria, jos oikein muistan...

    Ja pian kesällä muutettiin Salatielle, Orivedelle Rosan, Shiron, koirien ja kissojen kanssa. Tilat pienenivät, mutta Rosa sai kivat enkku tyylisen karsinan, jonka puoli seinän takana asui vuohi ja kissat asustivat katon rajaa ja katon ‘sisustaa’. Tuolloin aloin ottamaan osaa taas ratsastustunneille muualle, isohkolla ratsastuskoululla ja välillä sitten taas se aikaisempi opettaja kävi katsomassa meitä Rosan kanssa J Rosan kanssa oli tuolla hieman hankalaa asua sillä kunnon maastoja ei ollut saati sellaista peltoakaan millä mennä, joten mentiin monesti ihan umpimetsässä tai tiellä (jälleen kerran).

Rosan tarha ei ollut kummoin, mutta kyllä se sielä mahtui riehumaan :)

    Ei mennyt vuottakaan kun olimme äitini kanssa taas muuttamassa, vähän enemmän maalle. Löysimme hyvän paikan Juupajoelta, missä oli iso vanha lato/navetta rakennus ja pieni pläntti peltoa metsän lisäksi. Muutimme keväällä tuonne uuteen paikkaan ja kerkesin tekemään sinne tarhat hevoselle, kunnes itse lähdin käymään Englannissa isosiskoni luona. Tuona aikana kaikki loput muutto hommat oli tehty, myös Rosakin oli muuttanut poissa ollessani :)

Rosa uudessa kodissaan ja tarhassa Juupajoella

Tuota riimua on ikävä, se oli niiin hyvä...

Nysse ja Aku tallin rapulla...

Ja tämä ensimmäinen osa loppuu tähän, jatkan ensikerralla sitten :) Kun saan aikaiseksi kirjoitettua jutut loppuun ja kuvat keräiltyä.